keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Jäätelötön kesä

En olisi iki maailmassa uskonut, että jäätelö on se herkku, jota kuitenkin tunnun kaipaavan eniten. Ehkäpä se on sitä, että jäätelö yhdistyy niin moniin hetkiin kesällä aika luontaisesti - on vieraita, joille tarjoilee vaniljakermajäätelöä ja mansikoita, juhlistaa hyvin onnistunutta golfkierrosta jäätelöllä tai kauniina kesäpäivänä kotimaanmatkailua harrastavana pistäytyy torille syömään tötterön jätskiä. Yritän raukka korvata jäätelönhimoani tekemällä kotona raikkaita smoothiejuomia hellepäivääni viilentämään... Juuri äsken tein smoothien mustikoista, päärynästä, rahkasta ja maidosta. Oli se vielä jäätelöstä kaukana :)

Toisaalta pitää yrittää ajatella taas positiivisesti. Kauhistuin nimittäin tötteröjäätelön hintoja viime viikolla! Kahdessa paikassa Helsingissä yksi pallo maksoi 3,5 euroa ja kaksi palloa 5 euroa! Ymmärrän kyllä hinnat, jos kyse olisi jostain pientuottajan luomujäätelöstä, mutta nyt puhutaan ihan perinteisestä ingmannin perusjätskistä! Voidaan siis laskea, että kesän aikana tulen säästämään ainakin 100 euroa, kun en päädy jäätelön ostoon :) Toisaalta nyt olen hurahtanut kirsikoihin. Miksi en tajunnutkaan ostaa niitä jo kuukausi sitten, kun tulivat myyntiin. Ne on niiiiiin hyviä! Varmasti yks 50 egee menee lähiviikkoina sitten kirsikoihin...

Motivaatiooni tämän projektin osalta alkaa tulla kuitenkin nyt säröjä. Nyt ollaan kohta puolessa välissä ja olen siis pystynyt näyttämään itselleni (ja myös muille epäilijöille), että pystyn elämään ilman herkkuja. Honey moon- kausi on tavallaan ohi ja nyt tämä on vain tylsää. Ajattelin kuitenkin jatkaa, sillä syksy on mulle yksi haastellisimpia aikoja, sillä pimeys herättää makeanhimoni äärimmilleen. Syksy on usein töiden kannalta myös stressaavinta aikaa, eikä varmasti kirjan julkaisutilaisuus loppusyksystä taatusti helpota stressiä. Noh, se on sitten sen ajan murhe...

Nyt pitää taas suunnata ajatuksensa kaikkiin niihin tekijöihin joista voi kesäpäivinä nauttia herkuttomasti - golfiin, uimiseen, kirsikoihin, mansikoihin, aurinkoon, kesätapahtumiin... Kyllähän noita riittää :)

Ihastuttavaa kesää kaikille!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Tarvetta naposteluun?

Toukokuu oli yllättävänkin kiireinen töiden osalta ja siksi ei ole ehtinyt/jaksanut blogiakaan kirjoittaa... Haasteellisia päiviä on kyllä ollut, vaikka aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat olleet ihania ja mieltä piristäviä. Pari viikkoa sitten reissasin aika paljon. Ajoin torstaina Turkuun luennoimaan, sieltä illaksi Jyväskylään, seuraavana iltana koulutuspäivän jälkeen Ouluun ja sunnuntaina läpi Suomen Oulusta takaisin kotiin Klaukkalaan. Usein tulee jotain herkkua ostettua, varsinkin automatkoille, jotka kestävät yli 3 tuntia. Nyt en napsinut mitään, en edes naposteluporkkanoita ja vireys piti löytää muuta kautta. Paljon tuli kyllä puhuttua puhelimessa ja maustettua vichyä juotua :)

Tästäkin siis selvittiin ja yli 8 tunnin automatka siis onnistuu ilman autossa mutustamista :)

Vähän off-topic, myös muita tuntoja... Kun aloitin tätä projektia, niin pohdin, että mitähän herkkua mulle tulee eniten ikävä. Nyt tuntuu, että se on kuitenkin jäätelö, vaikka alussa en olisi missään nimessä näin veikannut. Se vaan kuuluu niin olennaisena osana mun kesääni! Varsinkin tuolla pitkällä automatkalla tuli ohitettua useampikin kioski, josta olisi saanut pehmistä kera kauniin järvimaiseman... korvaavia sallittuja herkkuja ei ollut tarjolla... Yksi päivä kidutin itseäni ja selailin netistä uutuusjäätelöt... Hassua kyllä, osa tuntui jo mielikuvan perusteella jopa liian makealta ja suurin himo kohdistui päärynä Eskimoon! Eli jotain muutosta on varmasti jo makeankynnyksen osalta tapahtunut! 

Nyt viikonloppuna ajattelin "herkutella" banaaniletuilla, jonka ohjeen kollegani antoi. Oli kuulemma uusimmassa Fit-lehdessä: 1 banaani + 2 kananmunaa + hyppysellinen leivinjauhetta. Tehosekoittimessa vaan kunnolla sekaisin ja kokemuksen syvällä rintaäänellä kannattaa paistaa pieniä lettuja :) isot ei pysy kasassa ja muistuttaa paremminkin munakokkelia :) Yhtenä iltana olen jo siis näitä väsännyt ja hyviä olivat! Nyt kaapissa odottaa myös tuoreita mansikoita, joten terveellinen herkku-sunnuntaibrunssi on taattu :)

Olen nyt myös kirjoittamassa kolmatta kirjaani ja monta tuntia koneella aivot sauhuten tulee fiilis, että olisi jotain herkkua kiva napostella. Tähän saakka olen lähinnä juonut vain teetä, myöhemmin ehkä ostan pensasmustikoita tähän "tarpeeseen". Ehkäpä myös hammaslääkärini on ylpeä, kun suussa ei ole jatkuvaa happohyökkäystä "tsemppinapostelun" vuoksi :)

Tämän herkkuttoman vuoden etu on ehdottomasti ollut se, että haastaa itsensä todella miettimään, tarvitseeko todella jotain naposteltavaa, jotta tietyistä asioista selviäisi... Mikä on ns. Tapasyömistä ja mikä todellista tarvetta? Olen jo pitkään kyllä osannut omalta kohdaltani tähän kiinnittää huomiota, mutta en näin syvällisesti. On myös hyvä todistaa itselle, että ihan hyvin pärjää pitkätkin automatkat sekä raskaat kirjoitusurakat ilman herkkuja, vaikka aikasemmin on ajatellut toisin.